Why Autumn Makes Us Notice More: The Science of Seasonal Attention

Helsinki, 13 degrees

Autumn = what falling leaves, muddy shoes and a slightly dramatic Finnish autumn can teach us about attention, grounding and feeling alive.

Syksy = Mitä putoavat lehdet, kuraiset kengät ja hieman dramaattinen suomalainen syksy voivat opettaa meille tarkkaavaisuudesta, maadoittumisesta ja elämän tuntemisesta kaikilla aisteilla.

Autumn is basically nature having a very public midlife crisis. As many of you know, I always add to the word crisis its Greek original meaning: threshold. 

Syksy on oikeastaan luonnon varsin julkinen keski-iän kriisi. Ja kuten moni teistä tietää, minä lisään kriisi-sanaan aina sen kreikkalaisen alkuperäisen merkityksen: käännekohta, uuden kynnyksellä oleminen.

Everything changes color. Things fall apart. The weather becomes emotionally unpredictable. Trees get naked in public. Suddenly, we're all romanticising damp forests, drinking suspicious amounts of tea and wondering whether we should change our entire lives. Again.

Kaikki vaihtaa väriä. Asiat hajoavat ja putoilevat. Säästä tulee emotionaalisesti epävakaa. Puut riisuutuvat alasti keskellä kirkasta päivää. Ja yhtäkkiä me kaikki romantisoimme kosteita metsiä, juomme epäilyttäviä määriä teetä ja pohdimme, pitäisikö koko elämä pistää uusiksi. Taas.

Here's something I've been thinking about. / Tässä on jotain, mitä olen viime aikoina pohtinut.

What if autumn isn't just changing the world around us? What if it's changing what we notice? 

Entä jos syksy ei muutakaan vain ympäröivää maailmaa? Entä jos se muuttaa myös sitä, mihin kiinnitämme huomiomme?

The smell of wet leaves. The ridiculous beauty of a single maple tree. The sound of rain against a window. The first genuinely cold morning. The way sunlight suddenly looks like liquid honey. Things we walked past a hundred times during summer suddenly demand our attention.

Märkien lehtien tuoksu. Yhden ainoan vaahteran aivan naurettavan upea kauneus. Ikkunaan ropiseva sade. Ensimmäinen oikeasti kylmä aamu. Tapa, jolla auringonvalo näyttää yhtäkkiä valuvalta hunajalta. Asiat, joiden ohi olemme kulkeneet kesän aikana sata kertaa, vaativat yhtäkkiä huomiotamme.

That's one of autumn's greatest gifts. Not that it makes life more beautiful. But that it reminds us to look.

Juuri siinä piilee yksi syksyn suurimmista lahjoista. Ei siinä, että se tekisi elämästä kauniimpaa. Vaan siinä, että se muistuttaa meitä katsomaan.

Your brain secretly loves change. Autumn understood the assignment. / Aivosi rakastavat salaa muutosta. Syksy tietää, mitä tekee.

Let's start with a little neuroscience. Our brains are constantly deciding what deserves attention. This, because processing absolutely everything around us would be exhausting, they become remarkably good at filtering out the familiar. Psychologists call one part of this process habituation.

Aloitetaan pienellä annoksella neurotiedettä. Aivomme arvioivat jatkuvasti, mikä ansaitsee huomiomme. Koska kaiken ympärillämme tapahtuvan käsitteleminen olisi melkoisen uuvuttavaa, ne ovat kehittyneet hämmästyttävän taitaviksi suodattamaan pois tuttuja asioita. Psykologit kutsuvat yhtä tämän ilmiön osaa habituaatioksi eli tottumiseksi.

When something stays relatively constant, we tend to respond to it less. The same route. The same trees. The same view from your kitchen window. Your brain goes: Seen it. Know it. Moving on. Very efficient. Slightly tragic.

Kun jokin pysyy suhteellisen muuttumattomana, reagoimme siihen vähitellen yhä vähemmän. Sama reitti. Samat puut. Sama näkymä keittiön ikkunasta. Aivosi toteavat: Nähty. Tuttu juttu. Seuraava! Erittäin tehokasta. Hieman traagista.

That is when autumn arrives. That green tree you've ignored since May is suddenly orange. The air smells different. The light has shifted. The ground makes an entirely new sound beneath your shoes. Your familiar surroundings become unfamiliar enough to attract attention again.

Sitten saapuu syksy. Se vihreä puu, jonka olet sivuuttanut toukokuusta lähtien, onkin yhtäkkiä oranssi. Ilma tuoksuu erilaiselta. Valo on muuttunut. Maa pitää aivan uudenlaista ääntä kenkiesi alla. Tutusta ympäristöstä tulee jälleen riittävän vieras herättääkseen huomiomme.

Psychologists also study attentional capture: how certain changes and unexpected stimuli can pull our attention towards them. Autumn provides plenty of those.

Psykologiassa tutkitaan myös tarkkaavaisuuden automaattista suuntautumista (attentional capture) eli sitä, miten tietyt muutokset ja odottamattomat ärsykkeet voivat kaapata huomiomme. Niitähän syksy tarjoaa. Oikein olan takaa.

Of course, this doesn't mean science has proven that everyone becomes more attentive in autumn. Seasonal changes can also affect mood, sleep and energy, and not always positively. However, the changing landscape gives our attention something new to work with. That, to me, is fascinating.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että tiede olisi todistanut meidän kaikkien muuttuvan syksyisin tarkkaavaisemmiksi. Vuodenaikojen vaihtelu voi vaikuttaa myös mielialaan, uneen ja energiatasoihin – eikä aina pelkästään myönteisesti. Muuttuva maisema antaa tarkkaavaisuudellemme jotain uutta ihmeteltävää. Minusta se on aivan valtavan kiehtovaa.

Fifty shades of brown. Your nose is a time machine. / 50 ruskean sävyä. Nenäsi on aikakone.

Autumn is an absolute show-off. Golden yellow, burnt orange, copper, moss green and fifty shades of brown. As trees break down chlorophyll, colours previously hidden by green become visible, while some leaves produce new red and purple pigments.

Syksy on varsinainen huomionhakija. Kullankeltaista, poltettua oranssia, kuparia, sammaleenvihreää ja viisikymmentä ruskean sävyä. Kun puut alkavat hajottaa lehtivihreää eli klorofylliä, vihreän alle piiloutuneet värit pääsevät esiin. Osa lehdistä tuottaa myös uusia punaisia ja violetteja väripigmenttejä.

Sometimes beauty doesn't appear because something new has been added, but because something else has faded. A lovely metaphor for life, isn't it?

Joskus kauneus ei synny siitä, että jotain uutta tulee lisää, vaan siitä, että jokin muu väistyy ja antaa tilaa. Aika ihana vertauskuva elämälle, eikö?

Then there are the smells. Wet earth, pine needles, mushrooms, fallen leaves, rain on wool. Our sense of smell is closely connected to the brain's emotional and memory systems, which explains why one familiar scent can suddenly transport us decades into the past.

Sitten ovat tuoksut. Kostea maa, männynneulaset, sienet, pudonneet lehdet, sade märässä villakangastakissa. Hajuaistimme on tiiviisti yhteydessä aivojen tunteita ja muistoja käsitteleviin alueisiin. Siksi yksi tuttu tuoksu voi hetkessä kuljettaa meidät vuosikymmenten taakse.

Walking through the forests of Laajasalo Island in Helsinki, Finland, I often recognise places through their scents before consciously recognising where I am. We don't only remember places by how they look. We remember how they feel.

Kävellessäni kotisaareni Laajasalon metsissä Helsingissä tunnistan usein paikkoja niiden tuoksuista jo ennen kuin tietoisesti hahmotan, missä olen. Emme muista paikkoja vain sen perusteella, miltä ne näyttävät. Muistamme myös, miltä ne tuntuvat.

Nature is calling. Your brain could use a break. / Luonto kutsuu. Aivosi kaipaavat taukoa.

Environmental psychology suggests that natural environments can help restore our attention through something called soft fascination. Watching leaves dance, waves roll or squirrels conduct suspicious business transactions engages our minds without demanding intense concentration.

Ympäristöpsykologian mukaan luonnonympäristöt voivat auttaa palauttamaan tarkkaavaisuuttamme niin sanotun pehmeän lumoutumisen (soft fascination) kautta. Lehtien tanssin, aaltojen liikkeen tai epäilyttäviä bisneksiään hoitavien oravien seuraaminen kiehtoo mieltämme vaatimatta meiltä erityistä keskittymistä.

The best part? No expensive outdoor gear or new merino-wool personality required. A familiar park, forest path or ten minutes by the sea can be enough.

Mikä parasta? Et tarvitse kalliita retkeilyvarusteita tai kokonaan uutta merinovillaan pukeutuvaa eräilijäidentiteettiä. Tuttu puisto, metsäpolku tai kymmenen minuuttia meren äärellä voi riittää.

I've mentioned before that I think autumn represents the element of Earth: grounding, nourishment, stability and letting go. Sensory experiences can help bring us back into the present, while the changing season reminds us that life moves in cycles, not endless productivity sprints.

Olen maininnut aikaisemmin, että koen syksyn elementin olevan Maa: maadoittuminen, ravitsevuus, vakaus ja irti päästäminen. Aistikokemukset voivat auttaa meitä palaamaan tähän hetkeen, samalla kun vuodenaikojen vaihtuminen muistuttaa, että elämä etenee sykleissä, ei loputtomina tuottavuussprintteinä.

Trees spend months growing leaves, only to drop them without the slightest concern for their performance reviews. Nature doesn't demand that we bloom twelve months a year. Why do we?

Puut käyttävät kuukausia lehtiensä kasvattamiseen vain pudottaakseen ne lopulta maahan. Eivätkä ne murehdi hetkeäkään, miltä tämä näyttää seuraavassa kehityskeskustelussa. Luonto ei vaadi meitä kukkimaan vuoden jokaisena kuukautena. Miksi me vaadimme sitä itseltämme?

My favorite lesson: we don't always need somewhere new to experience something new. The same forest, the same shoreline, the same familiar path can reveal an entirely different world.

Kaikkein rakkain oivallukseni on tämä: meidän ei aina tarvitse mennä uuteen paikkaan kokeaksemme jotain uutta. Sama metsä, sama rantaviiva, sama tuttu polku voi avata eteemme kokonaan uuden maailman.

Sometimes because the place has changed. Sometimes because we have. The same place. A different season. A different way of seeing.

Joskus siksi, että paikka on muuttunut. Joskus siksi, että me olemme. Sama paikka. Eri vuodenaika. Uusi tapa nähdä.

Try this: The Autumn Attention Experiment / Kokeile tätä: Syksyinen aistihavaintohaaste

Ten minutes. One place. Five senses. Zero pressure to become enlightened. This little practice is inspired by my Isle Nordic Sensory Reconnection and Elemental Reconnection workbooks.

Kymmenen minuuttia. Yksi paikka. Viisi aistia. Ei minkäänlaisia paineita valaistua. Tämä pieni harjoitus on saanut inspiraationsa Isle Nordic Sensory Reconnection ja Elemental Reconnection -työkirjoistani, joita olen myös kääntämässä suomeksi.

Choose somewhere familiar. A forest path. A park. Your garden. A seaside rock. A street lined with trees. Ideally, somewhere you've visited many times. Now stay there for ten minutes.

Valitse jokin tuttu paikka. Metsäpolku. Puisto. Oma piha. Merenrantakallio. Puiden reunustama katu. Mieluiten paikka, jossa olet käynyt lukemattomia kertoja. Pysähdy sinne kymmeneksi minuutiksi.

LOOK — Find the colors you normally miss. / KATSO – Löydä värit, jotka yleensä jäävät huomaamatta.

Count shades of green, yellow, brown, orange and red. Notice the small differences between leaves, stones, branches and soil.

Laske vihreän, keltaisen, ruskean, oranssin ja punaisen eri sävyjä. Kiinnitä huomiota lehtien, kivien, oksien ja maaperän pieniin eroihin.

Ask yourself: What became visible when I stopped rushing?

Kysy itseltäsi: Mitä huomasin vasta, kun lakkasin kiirehtimästä?

LISTEN — Discover the autumn soundtrack. / KUUNTELE – Löydä syksyn oma äänimaisema.

Close your eyes if it's safe to do so. Hear the wind, footsteps, leaves, birds, distant traffic, your own breathing.

Sulje silmäsi, jos se on turvallista. Kuuntele tuulta, askelia, lehtien kahinaa, lintuja, kaukaista liikennettä ja omaa hengitystäsi.

Ask yourself: Which sound makes me feel most at home?

Kysy itseltäsi: Mikä ääni saa minut tuntemaan oloni kaikkein kotoisimmaksi?

SMELL — Let memory do its thing. / HAISTA – Anna muistojen tehdä taikojaan.

Notice damp earth, pine, rain, apples, or whatever your surroundings offer.

Huomaa kostean maan, männyn, sateen tai omenoiden tuoksu – tai mitä tahansa ympäristösi tarjoaa nenällesi.

Ask yourself: Which scent takes me somewhere else?

Kysy itseltäsi: Mikä tuoksu kuljettaa minut jonnekin muualle?

TOUCH — Remember that you have a body. / KOSKETA – Muista, että sinulla on myös keho.

Feel the texture of bark, a fallen leaf, a smooth stone or your own warm sleeves against cold air.

Tunnustele puunkuoren karheutta, pudonneen lehden haurautta, sileää kiveä tai lämpimän villapaidan hihoja viileää ilmaa vasten.

Ask yourself: What feels grounding today?

Kysy itseltäsi: Mikä saa minut tuntemaan oloni maadoittuneeksi tänään?

TASTE — Bring the season home. / MAISTA – Tuo syksy kotiin.

Make something simple with autumn ingredients. Apples, root vegetables, berries, mushrooms from a safe food source, or a cup of warm tea. Eat or drink slowly.

Valmista jotain yksinkertaista syksyn raaka-aineista. Omenoita, juureksia, marjoja, turvallisesta lähteestä hankittuja ruokasieniä tai vaikka kupillinen lämmintä teetä. Syö tai juo hitaasti. Anna itsellesi lupa todella maistaa.

Ask yourself: What does nourishment feel like, beyond flavor?

Kysy itseltäsi: Miltä ravitsevuus tuntuu, kun kyse ei ole pelkästään mausta?

Finally, one autumn reflection:

Lopuksi vielä yksi pohdittava syyskysymys:

What did I notice today that was probably there yesterday, too?

Mitä huomasin tänään sellaista, mikä oli luultavasti siinä jo eilenkin?