What Makes a Place Feel Like Home? An Islander's Perspective in Helsinki, Finland

Helsinki, Finland, 16 degrees

I beliveve our body knows when we're home. Out of a personal interest, I have read a lot about the psychology of belonging — and why home is something we feel before we can explain it.

Uskon, että kehomme tietää, milloin olemme kotona. Olen omasta kiinnostuksestani lukenut paljon kuulumisen psykologiasta – ja siitä, miksi koti on jotain, minkä tunnemme jo ennen kuin osaamme selittää sen.

I have chosen to live in Helsinki most of my life. Having said that, I have had two childhood homes and five adult homes here. How about you? How many homes have you had in your current home town?

Olen valinnut Helsingin kodikseni suurimman osan elämästäni. Siitä huolimatta minulla on ollut täällä kaksi lapsuudenkotia ja viisi kotia aikuisena. Entä sinä? Kuinka monta kotia sinulla on ollut nykyisessä kotikaupungissasi?

Sometimes, I feel that home is something different than that. An address. / Joskus minusta kuitenkin tuntuu, että koti on jotain muuta kuin osoite.

It can be a particular shoreline on Laajasalo Island. The light through familiar trees. The route I have walked so many times that my feet seem to know it without consulting me. The changing smell of the forest after rain. People I recognise even when I don't know their names.

Se voi olla tietty rantaviiva Laajasalon saarella. Valo, joka siivilöityy tuttujen puiden lomasta. Reitti, jonka olen kulkenut niin monta kertaa, että jalkani tuntuvat tuntevan sen kysymättä minulta suuntaa. Metsän muuttuva tuoksu sateen jälkeen. Ihmiset, jotka tunnistan, vaikken edes tiedä heidän nimiään.

Then there is Italy. I have had three addresses there too. / Sitten on Italia. Sielläkin minulla on ollut kolme eri osoitetta.

I haven't lived there for years. Yet every time I return, something in me recognises it before I've had time to explain why.

En ole asunut siellä vuosiin. Silti joka kerta, kun palaan, jokin minussa tunnistaa paikan jo ennen kuin ehdin selittää itselleni, miksi.

Which makes me wonder: What actually makes a place feel like home? Is it time? Memory? People? Familiarity? Identity? Does the body somehow learn a place?

Se saa minut pohtimaan: mikä oikeastaan saa paikan tuntumaan kodilta? Onko se aika? Muistot? Ihmiset? Tuttuus? Identiteetti? Oppiiko keho jotenkin tuntemaan paikan?

Here are my five WHYs: why is a home relevant and real? / Tässä ovat minun viisi MIKSI-kysymystäni: miksi koti on meille merkityksellinen ja todellinen?

Because home isn't actually an address. Home is not a place. It is a relationship. / Koska koti ei oikeastaan ole osoite. Koti ei ole paikka. Se on suhde.

We can live somewhere for years without belonging there—and arrive somewhere new and experience an almost irrational feeling of recognition. I love to think about what does a place do to me? I'm into the deeper journey - from looking at places toward reflecting on life through places. 

Voimme asua jossakin vuosia tuntematta silti kuuluvamme sinne – ja saapua uuteen paikkaan ja kokea lähes järjenvastaisen tunnistamisen tunteen. Minua kiehtoo pohtia: mitä paikka tekee minulle? Minua kiinnostaa syvempi matka – siirtyminen paikkojen katsomisesta siihen, että tarkastelemme elämää paikkojen kautta.

We don't simply live in places. We form relationships with them. / Emme vain asu paikoissa. Me muodostamme niihin suhteita.

According to place attachment theory, a place becomes personally significant because of what we repeatedly experience there. At times, that attachment isn't logical. You can love an objectively inconvenient place.

Paikkakiintymysteorian mukaan paikasta tulee meille henkilökohtaisesti merkityksellinen sen kautta, mitä siellä toistuvasti koemme. Joskus tämä kiintymys ei ole lainkaan järkiperäistä. Voimme rakastaa paikkaa, joka on objektiivisesti katsottuna hyvinkin epäkäytännöllinen.

Too far from the center. Windy. Dark for approximately 94% of November. Public transport occasionally requiring spiritual resilience.

Liian kaukana keskustasta. Tuulista. Pimeää noin 94 prosenttia marraskuusta. Julkinen liikenne vaatii toisinaan lähes hengellistä resilienssiä.

Also still think: Mine. / Silti ajattelen: minun paikkani.

Places change us slowly, and we choose our places. / Paikat muuttavat meitä hitaasti – ja me valitsemme omat paikkamme.

Because belonging happens through repetition, not landmarks. / Koska kuulumisen tunne syntyy toistosta, ei maamerkeistä.

Home becomes the cafe where they know your order. The same shoreline. The shortcut through the forest. Your child's route to school. The sound of the tram. The neighbor you always meet with their dog. Saturday sauna. Tuesday coffee. Your rituals - intentional actions that connect us with nature, other people, ancestors and humanity, adding meaning and belonging. Ritual = repetition turns space into place.

Kodiksi muuttuu kahvila, jossa tilauksesi tunnetaan. Sama rantaviiva. Oikopolku metsän halki. Lapsesi koulumatka. Raitiovaunun ääni. Naapuri, jonka kohtaat aina koiransa kanssa. Lauantaisauna. Tiistaikahvi. Omat rituaalisi – tietoiset teot, jotka yhdistävät meidät luontoon, toisiin ihmisiin, esi-isiimme ja ihmisyyteen sekä tuovat elämään merkitystä ja kuulumisen tunnetta. Rituaali = toisto muuttaa tilan paikaksi.

A routine says: I do this often. A ritual says: I notice that I am doing this. Repeated experiences give places rhythm. We don't find home. We practise it.

Rutiini sanoo: teen tämän usein. Rituaali sanoo: huomaan tekeväni tämän. Toistuvat kokemukset antavat paikoille rytmin. Emme löydä kotia. Me harjoittelemme sen kodiksi.

Because the body remembers places differently from the mind. / Koska keho muistaa paikat eri tavalla kuin mieli.

We don't only remember what happened. We remember light, smell, temperature, sound and texture. The body knew warmth, safety and comfort before we had language for them. Home is a beautiful bridge between environmental psychology and sensory living.

Emme muista vain sitä, mitä tapahtui. Muistamme myös valon, tuoksut, lämpötilan, äänet ja miltä asiat tuntuivat koskettaessa. Kehomme tunsi lämmön, turvan ja lohdun jo ennen kuin meillä oli niille sanoja. Koti on kaunis silta ympäristöpsykologian ja aistillisen elämän välillä.

What does home sound like? What does it smell like? What texture means home? What light? What taste?

Miltä koti kuulostaa? Miltä se tuoksuu? Millainen kosketus tuntuu kodilta? Millainen valo? Entä maku?

My sensory practice is to consciously collect a season through one scent, sound, colour, taste and texture. 

Oma aistiharjoitukseni on tallentaa vuodenaika tietoisesti viiden aistin kautta: valitsen yhden tuoksun, äänen, värin, maun ja tuntuman, jotka haluan siitä muistaa.

We tend to describe home visually. Play along: close your eyes. Home might suddenly become coffee brewing. Wet wool in a hallway. A tram turning a corner. Pine needles underneath shoes. Someone chopping onions in the next room. Sea wind. A particular person's footsteps. Maybe belonging isn't only something we think. It is something our senses learn.

Meillä on tapana kuvailla kotia visuaalisesti. Mutta kokeile tätä: sulje silmäsi. Yhtäkkiä koti voikin olla kahvin tuoksu sen valmistuessa. Märkä villa eteisessä. Kulman takaa kääntyvän raitiovaunun ääni. Männynneulaset kenkien alla. Joku pilkkomassa sipulia viereisessä huoneessa. Merituuli. Tietyn ihmisen askelten ääni. Kuulumisen tunne ei ole vain jotain, mitä ajattelemme. Ehkä se on jotain, minkä aistimme oppivat.

Because home is part of identity. / Koska koti on osa identiteettiämme.

We say I'm Helsinki-born. I'm an islander in the city. I'm a Swedish speaking Finn. Italy is part of me thanks to years spent in the country at formative stages of adulthood. Places become part of the story through which we understand ourselves. Identity = places become part of who we are.

Sanomme: olen syntynyt Helsingissä. Olen saarelainen keskellä kaupunkia. Olen suomenruotsalainen. Italia on osa minua niiden vuosien ansiosta, jotka vietin siellä aikuisuuteni tärkeinä, minua muovanneina vuosina. Paikoista tulee osa tarinaa, jonka kautta ymmärrämme itseämme. Identiteetti = paikoista tulee osa sitä, keitä olemme.

Annual returns. You don't need to choose which one is the "real" home. That's actually the point. We can belong to several places because different places hold different versions of ourselves. For instance, Italy doesn't compete with Helsinki for space inside me. Laajasalo doesn't erase the Helsinki I knew before moving to the island. Places accumulate inside us. Perhaps adulthood is partly becoming a human map of everywhere—and everyone—that has mattered. “My human map.” 

Vuosittaiset paluut. Ei tarvitse valita, mikä paikoista on se ”oikea” koti. Juuri siinä on koko asian ydin. Voimme kuulua moneen paikkaan, sillä eri paikat kantavat mukanaan eri versioita meistä itsestämme. Esimerkiksi Italia ei kilpaile Helsingin kanssa paikasta sisälläni. Laajasalo ei pyyhi pois sitä Helsinkiä, jonka tunsin ennen saarelle muuttoa. Paikat kerrostuvat meihin. Aikuiseksi kasvaminen on osittain sitä, että meistä muodostuu inhimillinen kartta kaikista paikoista – ja ihmisistä – joilla on ollut meille merkitystä. ”Minun inhimillinen karttani.”

Because home extends beyond one lifetime. / Koska koti ulottuu yhtä elämää pidemmälle.

Perhaps the deepest form of belonging is realizing that other people loved this place before us—and others will hopefully love it after us. I love to approach places through lenses: the child exploring, the adult pausing and the elder remembering, with the place becoming their meeting point. It's belonging across generations, it's bigger than personal wellbeing - it's intergenerational.

Syvin kuulumisen tunne syntyy siitä, kun ymmärrämme, että muut ovat rakastaneet tätä paikkaa ennen meitä – ja toivottavasti toiset rakastavat sitä vielä meidän jälkeemmekin. Rakastan tarkastella paikkoja eri linssien läpi: lapsi tutkii, aikuinen pysähtyy ja vanhus muistelee – ja paikasta tulee heidän kohtaamispisteensä. Se on sukupolvien yli ulottuvaa kuulumista. Jotain henkilökohtaista hyvinvointia suurempaa – ylisukupolvista yhteyttä.

Let's use Laajasalo as the concrete example: my darling children experience an island that isn't exactly the island I first knew. People before me knew another version again. Buildings disappear. Trees grow. Bridges arrive. Families leave. New families arrive. Yet something continues. The fun part is that rituals can connect us not only to ourselves and contemporary community but to previous generations. 

Otetaan konkreettiseksi esimerkiksi Laajasalo: rakkaat lapseni kokevat saaren, joka ei ole aivan sama saari kuin se, johon minä aikanaan tutustuin. Ennen minua täällä eläneet tunsivat jälleen toisenlaisen version siitä. Rakennuksia katoaa. Puut kasvavat. Siltoja rakennetaan. Perheitä lähtee. Uusia perheitä saapuu. Ja silti jokin jatkuu. Kauneinta on se, että rituaalit voivat yhdistää meidät paitsi itseemme ja tämän päivän yhteisöön myös meitä edeltäneisiin sukupolviin.

Belonging is not only knowing where you are. It is knowing that you are part of a story that began before you arrived.

Kuuluminen ei tarkoita vain sitä, että tiedät, missä olet. Se tarkoittaa myös sitä, että tiedät olevasi osa tarinaa, joka alkoi jo ennen kuin sinä saavuit.

Try this: The Home Map / Kokeile tätä: Kodin kartta

I'd like to invite you to draw a rough map—not necessarily geographically accurate—of the place you currently call home.

Haluaisin kutsua sinut piirtämään vapaamuotoisen kartan paikasta, jota tällä hetkellä kutsut kodiksesi. Sen ei tarvitse olla maantieteellisesti tarkka.

Then mark: / Merkitse sitten kartalle:

Person — Where do I feel connected to someone? / Ihminen — Missä tunnen yhteyttä johonkuhun?

Sense — Where is there a smell, sound, taste or texture I instantly recognise? / Aisti — Missä on tuoksu, ääni, maku tai tuntuma, jonka tunnistan välittömästi?

Ritual — What do I repeatedly do here? / Rituaali — Mitä teen täällä yhä uudelleen?

Nature — Where does my body settle? / Luonto — Missä kehoni rauhoittuu?

Memory — Where did something important happen? / Muisto — Missä tapahtui jotain minulle tärkeää?

Generations — Where do I feel connected to people before or after me? / Sukupolvet — Missä tunnen yhteyttä ihmisiin, jotka olivat täällä ennen minua tai tulevat minun jälkeeni?

Beauty — What place still makes me look twice? / Kauneus — Mikä paikka saa minut yhä katsomaan uudelleen?

---

Then ask yourself: If I moved away tomorrow, which completely ordinary place would I unexpectedly miss?

Kysy sitten itseltäsi: Jos muuttaisin huomenna pois, mitä aivan tavallista paikkaa huomaisin yllättäen kaipaavani?

That question will show you where your belonging lives. Home isn't something we find once.

Tuo kysymys voi näyttää sinulle, missä kuulumisen tunteesi asuu. Koti ei ole jotain, minkä löydämme kerran.

We build it slowly. Through footsteps, meals, people, smells, stories, repetition, grief and celebration, children growing taller beside the same trees, leaving, through choosing to return.

Rakennamme sitä hitaasti. Askel askeleelta. Yhteisten aterioiden, ihmisten, tuoksujen, tarinoiden ja toiston kautta. Surun ja juhlan kautta. Katsomalla lasten kasvavan samoja puita vasten. Lähtemällä. Valitsemalla palata.

A place becomes home when the landscape outside us begins to hold something of the landscape inside us. That is why certain places can change completely and still feel like ours. Home isn't only where we live. Home is where part of our story has learned to live.

Paikasta tulee koti, kun ulkopuolellamme oleva maisema alkaa kantaa jotain sisäisestä maisemastamme. Siksi jotkin paikat voivat muuttua täysin ja tuntua silti omiltamme. Koti ei ole vain siellä, missä asumme. Koti on siellä, missä osa tarinastamme on oppinut elämään.

My invitation remains the same as always: Explore • Experience • Encounter / Kutsuni on sama kuin aina: Kulje • Koe • Kohtaa

Explore: Walk somewhere familiar without taking your usual route.

Experience: Notice one smell, sound, texture, taste and color.

Encounter: Ask someone you love: What place feels most like home to you—and why?

Kulje: Kävele tutussa paikassa, mutta valitse tällä kertaa jokin muu kuin tavallinen reittisi.

Koe: Huomaa yksi tuoksu, ääni, tuntuma, maku ja väri.

Kohtaa: Kysy joltakulta rakkaaltasi: Mikä paikka tuntuu sinusta kaikkein eniten kodilta – ja miksi?