that we all need an invitation to nurture holistic wellbeing
Tervetuloa
nurkkaani internetissä – paikkaan, jossa minä, Elisabeth, kutsun sinut
liittymään piiriini.
There was once a highly sensitive child who spoke to the
wind, danced with the trees, and dreamed in the language of the stars. She saw
beauty not only in golden sunsets and moonlit ocean but also in the quiet
mysteries—the spaces between words, the hush before dawn, the questions without
answers.
Olipa kerran erityisherkkä lapsi, joka puhui tuulen kanssa, tanssi puiden kanssa ja unelmoi tähtien
kielellä. Hän näki kauneutta ei vain kultaisissa auringonlaskuissa ja
kuunvalossa kimmeltävässä meressä, vaan myös hiljaisissa mysteereissä—sanojen
välisissä tiloissa, aamun ensimmäisessä hengähdyksessä, kysymyksissä ilman
vastauksia.
As she grew, she became a sensation seeker, tracing the patterns of life through stories, experiences, and the whispered wisdom of nature. She found that well-being was not just the absence of illness but the presence of harmony—between body, mind, and spirit, between self and the vast, pulsing universe.
Kasvaessaan
hänestä tuli elämyshakuinen sielu, joka etsi elämän rytmejä tarinoista,
kokemuksista ja luonnon kuiskaamasta viisaudesta. Hän ymmärsi, että hyvinvointi
ei ole vain sairauden puuttumista, vaan tasapainon läsnäoloa—kehon, mielen ja
sielun välillä, yksilön ja äärettömän, sykkivän maailmankaikkeuden välillä.
I've heard many times that when people look at me they think, “She has it so easy.” Here’s my easy:
Olen kuullut useita kertoja, että kun ihmiset katsovat minua, he ajattelevat: ”Hänellä on niin helppoa.” Tässä on minun ”helppouteni”:
I belong to a cultural minority in Finland, where stereotypes and negative comments follow like shadows I never asked for. I am an adult orphan, having lost both my parents too soon, in ways that left no space for closure. I have known the quiet ache of miscarriage—while I hold two beautiful children in my arms, I also carry an angel in my heart. I grew up during an economic depression, in a home where health and financial struggles shaped every day. I have been excluded, ostracized, unseen—twice by those I trusted most. I have lived through an unstable childhood that left cracks I will be healing for the rest of my life. I have faced the gender and age injustices that exist even in my beloved homeland.
Kuulun kulttuuriseen vähemmistöön Suomessa ja saan säännöllisesti osakseni negatiivisia kommentteja—usein stereotyyppisiä oletuksia, joita tästä kieliryhmästä on. Olen aikuinen orpo, menettänyt molemmat vanhempani liian aikaisin, tavalla, joka ei jättänyt tilaa surun käsittelylle yhdessä heidän kanssaan. Olen kokenut keskenmenon—ja vaikka pidän sylissäni kahta ihanaa lasta, kannan sydämessäni myös enkelilasta. Kasvoin taloudellisen laman aikana kodissa, jossa vanhempieni terveys- ja rahaongelmat varjostivat arkea. Olen kokenut ulkopuolisuutta ja hylätyksi tulemista—kahdesti, juuri niiden taholta, joiden luulin olevan parhaita ystäviäni. Lapsuuteni oli turvaton ja epävakaa, ja sen jäljet kulkevat mukanani koko elämäni ajan. Olen kohdannut sekä sukupuoleen että ikään perustuvaa epäoikeudenmukaisuutta kotimaassani, jota syvästi rakastan.
And yet—despite all this, or perhaps because of it—I have found beauty, light, joy & gratitude.
Ja silti—kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta—olen löytänyt ilon, valon, kauneuden ja kiitollisuuden.
Because life, in all its pain and wonder, is still a mystery worth embracing.
Koska elämä, kaikessa kivussaan ja ihmeellisyydessään, on edelleen mysteeri, joka on ansainnut tulla syleillyksi.
I have felt the ten flavors of positive emotions (based on the theory of the one and only American psychology professor Barbara Frederickson) not because life has been easy, but because I have learned to find light even in the shadows:
💛 Love, not just in biological family, but in chosen souls who see me.
💛 Joy, in the smallest moments—a child’s laughter (also my inner child's), the way the sky turns gold before dusk.
💛 Gratitude, for the privileges I hold and the lessons I’ve learned.
💛 Serenity, in knowing healing is a life-long journey, not a destination.
💛 Interest, in the complexity of people, stories, and the unseen threads connecting us all.
💛 Hope, that no darkness lasts forever. And even darkness is comforting because it’s a collective experience.
💛 Pride, in the resilience that got me here, and my deep love for my home city – the capital city of dreams.
💛 Amusement, in the unexpected humor life often delivers. Finding the lightness of life in the most unexpected situations.
💛 Inspiration, in those who dare to dream and create.
💛 Awe, in the vast, humbling beauty of nature and the universe.
Olen tuntenut kaikkia kymmentä positiivisen tunteen makua (ajatus mauista perustuu amerikkalaisen professori Barbara Fredericksonin teoriaan), en siksi, että elämä olisi ollut helppoa, vaan siksi, että olen oppinut löytämään valoa varjoistakin:
💛 Rakkaus, ei vain biologisessa perheessä, vaan valituissa sieluissa, jotka todella näkevät minut.
💛 Ilo, pienissä hetkissä—lapsen naurussa (myös sisäisen lapseni), tavassa, jolla taivas muuttuu kullansävyiseksi ennen iltaa.
💛 Kiitollisuus, niistä etuoikeuksista, joita minulla on, ja niistä opetuksista, joita elämä on antanut.
💛 Seesteisyys, ymmärryksessä, että parantuminen ja hyvinvointi ovat elinikäisiä matkoja, ei määränpäitä.
💛 Kiinnostus, ihmisten, tarinoiden ja niiden näkymättömien lankojen monimutkaisuuteen, jotka yhdistävät meitä kaikkia.
💛 Toivo, että mikään pimeys ei kestä ikuisesti. Ja jopa pimeydessä on lohtua, sillä se on yhteinen ja jaettu kokemus.
💛 Ylpeys, siitä sinnikkyydestä, joka on tuonut minut tähän päivään, ja syvästä rakkaudestani kotikaupunkiini—unelmien pääkaupunki.
💛 Hupaisuus, elämän odottamattomassa huumorissa. Kyky löytää elämän keveys mitä yllättävimmistä tilanteista.
💛 Inspiraatio, niissä, jotka uskaltavat unelmoida ja luoda.
💛 Kunnioitus ja ihmetys, luonnon ja universumin laaja-alaisessa, nöyryyttä herättävässä kauneudessa.
So I write. Not because I have all the answers, but because I know the power of being seen, heard, and understood. I write for those who have felt unseen, for those who have carried pain in silence, for those searching for beauty even amid struggles. I write because it’s self-expression and art – my way of perceiving this world, and myself as a part of it. I’m a story-weaver and a word-alchemist. Whether writing about the depths of the human heart, the wonders of nature, or the infinite creativity within us all, my words are an invitation—to feel, to heal, to explore, and to awaken to the sacred dance of life.
Joten kirjoitan. En siksi, että minulla olisi kaikki vastaukset, vaan koska tiedän, miten tärkeää on tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Kirjoitan niille, jotka ovat tunteneet itsensä näkymättömiksi, niille, jotka ovat kantaneet kipua hiljaisuudessa, niille, jotka etsivät kauneutta elämän haasteiden keskellä. Kirjoitan, koska se on itseilmaisua ja taidetta—minun tapani hahmottaa maailmaa ja itseäni osana sitä.
I believe in holistic well-being, in creativity as healing, the beauty & mystery of life, in the interconnectedness of nature (forest + archipelago), the universe, and the human soul. I believe in love. And I believe that every story matters—because we are all worthy of love, of belonging, of being truly known. Here, I share my journey not as an expert with all the answers, but as a fellow traveler. Through my writing, I hope to spark curiosity, wonder, and connection, helping others see the magic hidden in plain sight. Because the world is a story that is still being written, and every heart is a chapter waiting to be told.
Uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, luovuuteen parantavana voimana, elämän kauneuteen ja mysteeriin, luonnon (metsän + saariston), universumin ja ihmisen sielun yhteenkuuluvuuteen. Uskon rakkauteen. Ja uskon, että jokainen tarina on tärkeä—koska me kaikki olemme rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja nähdyksi tulemisen arvoisia. Täällä jaan matkani en asiantuntijana, jolla on kaikki vastaukset, vaan kanssakulkijana. Kirjoitusteni kautta toivon herättäväni uteliaisuutta, ihmetystä ja yhteyttä—auttavani muita näkemään sen taian, joka on aivan silmiemme edessä. Koska maailma on tarina, joka on yhä kesken. Ja jokainen sydän on luku, joka odottaa tulevansa kerrotuksi.
Why does holistic wellbeing matter? / Miksi kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on väliä?
Wellbeing can’t wait. We are at a critical crossroads—burnout is rising, mental health struggles are deepening, and disconnection is becoming the norm. This isn’t just a personal crisis—it’s a systemic one. Businesses, communities, and individuals are operating on empty, and the cost is too high to ignore. We need a shift—now. Holistic wellbeing isn’t a luxury or a perk; it’s the foundation for sustainable everyday life and human being & resilience. When people thrive, systems thrive. It’s time to rethink how we live —not later, not next year, but today.
Hyvinvointisi ei voi odottaa. Olemme kriittisessä risteyskohdassa – uupumus lisääntyy, mielenterveyshaasteet syvenevät ja eriytyminen on muuttumassa uudeksi normaaliksi. Kyse ei ole vain yksilön kriisistä – tämä on systeeminen ongelma. Yritykset, yhteisöt ja yksilöt toimivat tyhjäkäynnillä, ja hinta on liian suuri sivuutettavaksi. Tarvitsemme suunnanmuutoksen – nyt. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole ylellisyys tai etu, vaan kestävän arjen ja ihmisyyden sekä resilienssin perusta. Kun ihmiset voivat hyvin, myös järjestelmät toimivat paremmin. On aika miettiä uudelleen, miten elämme - ei myöhemmin, ei ensi vuonna, vaan tänään.
This is a call to action for everyday people to rise together. To prioritize mental, emotional, physical, and social wellbeing as central—not secondary—to wealth & success. Because the future depends on it. Be the change. Be the shift. The wellbeing revolution starts with you—and it starts now.
Tämä on vetoomus kaikille meille ihmisille nousta yhdessä. Nostamaan mielenterveys, tunne-elämä, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi keskiöön – ei sivurooliin – osaksi vaurautta ja menestystä. Koska tulevaisuutemme riippuu siitä. Ole muutos. Ole suunnanmuutos. Hyvinvointivallankumous alkaa sinusta – ja se alkaa nyt.
Who am I? // Kuka minä olen?
I'm a 39-year-old true Helsinkiana & Nordicana. I'm a
Swedish-speaking Finn. Lover of Nordic archipelago lifestyle. I have 15+ years of work
experience in city brand marketing & PR. I'm empathetic, girly and deep
minded, but also kind, a dress lover, curious, mother of a girl since June
2016, mother of a boy since October 2020, sister, mourning daughter (lost my
parents in 2013 & 2016), aunt, creative problem solver, analyzer and
observer of life and story lover! I'm a master of hospitality management
(tourism). I've been living on the island in the city since 2021. I'm interested in cultures behind languages, human behavior, and
cultural exchange. I believe in that words and stories empower us. My last name
Lövman (since 2025) is Swedish and means "leaf man", hence why you
find so many leaves around my blog. I löv you.
39-vuotias.
Helsinkiläinen ja nordisti. Finlandssvensk. Yli 15 vuoden työkokemusta omaava
brändi & PR -kaupunkimarkkinoija. Empaattinen. Matkailualan maisteri.
Tyttömäinen. Mekkohullu. Tytön äiti kesäkuusta 2016. Pojan äiti lokakuusta
2020. Sisko. Sureva tytär (vanhempani menehtyivät vuonna 2013 & 2016).
Täti. Asunut kaksi vuotta Italiassa au pairina, vaihto-oppilaana ja
työharjoittelijana. Asunut pääkaupungin suurimmalla saarella vuodesta 2021. Kiinnostunut kulttuureista kielten takana,
ihmiskäyttäytymisestä ja kulttuurivaihdosta. Luova ongelmanratkaisija. Syvämielinen.
Lempeä. Elämän tarkkailija ja analysoija. Hulluna tarinoihin. Ystävällinen.
Uskoo siihen, että sanat antavat meille voimaa. Uskoo myös, että valitsemamme
polut muokkaavat meitä enemmän kuin pelkästään alkuperämme. Blogissa esiintyy
jonkun verran lehtiä kiitos sukunimeni, joka viittaa lehteen ruotsiksi. I
löv you.
